Kevät etenee vauhdilla ja vihdoinkin viimeisetkin lumenrippeet ovat pihasta sulaneet, vielä eilen isäntä levitteli pihanpuolella lunta ja nyt ei ole enää. Pääsin vihdoinki haravoimaan pihaa, on ollut aurinkoista ja piha on hienosti kuivanut.

Baronin poismeno jätti meille ison tyhjiön, johon olemme nyt pikkuhiljaa totutelleet. Bebi oli varmasti se joka eniten näytti Baronia kaipaavan, aluksi ei edes pallo kelvannut, mutta sitten alkoi taas leikkimään ja Allu oli toinen, joka huomasi muutama päivä Baronin poismenon jälkeen, olevansa ainoa uros talossa. Ilmoittaa aina suureen haukkuvaan tyyliinsä, että olen nyt tullut pihaan, kuuletteko?

Muuten hiljaiselo jatkuu. Olemme saaneet korona rokotteet, joten itsellä on vähän turvallisempi olo, vaikka kotioloissa ollaankin.

Kävelyllä käydään aina kun sää sallii, haalarit suojaa kivasti turkin roskilta.

Lumelle pitää päästä niin kauan kuin sitä on, Bebi kiipeää koerkeimmalle paikalle.

Mökilläkin lunta riitti.

Bebi kujeilee Allun kanssa, hyppii Allun ympärillä niin kauan, että saa Allun leikkimään kanssaan ja sitten hyppää parilla loikalla piiloon korkealle kivikkoon.  Allu pyörii ympäri ja ihmettelee mihin Bebi hävisi.

Bebi jaksaa kiusata myös Saana mammaa.