Siirin odotus on kuin vauvan odotusta, miettii kaikenlaista miten valmistella tulevan koiran saapumista. Koreja meillä on jo kaksi odottamassa, mutta tekisi mieli hankkia sellainen iglu. Tiitu, meidän edellinen pekemme rakasti iglua ja kurkisteli sieltä aina veikeästi, mutta myös tuhosi sen lopullisesti. Tiitu rakasti piiloutumista ja keksi mitä merkillimpiä paikkoja mihin sitten nukahti, eikä kutsumisesta huolimatta tullut esiin. Joskus todella etsittiin, että mihin se koira on voinut kadota. Kerran jo luultiin, että koira oli kävellyt ulos avoimesta ovesta ja haettiin joka paikasta ja ympäristöä tutkimassa oli naapurin lapsetkin, kunnes sitten koira kaikessa rauhassa makaili omassa pihassa eikä vaan tullut esiin piilostaan,  vaikka oli kutsuttu moneen kertaan. 

Vielä noista hankinnoista, nykyään on niin ihanaa koirahömppää, mitä voi ostaa. Meillä on ovessa vielä varoituskyltti ja peken kuva jäljellä.  Mies, kun oli ensin vastaan uuden koiran hankkimista, perusteluina oli se luopumisen tuska, mikä on todella paha. Nyt kun päätös uudesta  koirasta on tehty,  on niin helpottunut olo. Ei hän kuitenkaan antanut heittää mitään koirien tarvikkeita pois, eli kaikki on täällä odottamassa Siiriä, kyllä jotain uutta täytyy hankkia. Remmit, pannat ainakin pennulle ja kantokori, missä voi matkustaa autossa ollessa. Odotusta, odotusta. Onneksi on tuo Kreikan lomamatka tässä välissä, siinä kuluu kivasti pari viikkoa.