Miten tuo Siiri voikin olla noin hellyttävä. Eilen olin töissä iltavuorossa, minun oli tosi vaikea jättää Siiri kotiin, vaikka isäntä olikin Siiriä hoitamassa. Kuitenkin Siiri on samaistunut niin minuun ja on minun perääni. Siiri jäi ovelle niin surullisena katselemaan kun lähdin ulos.

Mutta voi sitä riemua ja pyörrettä kun tulin kotiin, sellaista vastaanottoa en muista saaneeni koskaan. Minä istuin lattialla ja leikin koiran kanssa. Nautin joka hetkestä. Siiri on myös osoittautunut vahtikoiraksi, ensikerran kun isäntä tuli kotiin ovasta niin Siiri haukkui voimakkaasti. Ihana! Nyt tunnistaa jo meidät, kun kuljemme ovessa, mutta jos joku vieras tulee ovelle, voi sitä haukkua. Sitä on kiva kuulla, kun meidän edelliset koirat eivät vaivautuneet haukkumaan ketään.

Nyt olekin melkein koko viikon töissä ja joudun lähtemään aamuisin joten pitänee herätä vähän aikaisemmin, että ehtii Siirin kanssa käydä ulkona ja ruokkia Siirin. Isäntä on onneksi Siirin kanssa kotona ja käyttää päivällä ulkona ja ruokkii Siirin.