Kun aurinko ilmestyy sateiden jälkeen niin meillä lähdetään ulos ja pihaan, joka on Siirille erityisen rakas paikka. Emäntä tykkää kaivaa puutarhassa ja koira kulkee nenä maassa ja aina jotain suussa. Tuntuu erityisesti mieleen olevan pienet kivet, joita saa kaivaa ulos suusta.  Ihmettelen, että mistä Siiri löytääkin niin pieniä kiviä ja tietysti pelkään, että nielaisee kivet.

Siirin piha.

Kaikki houkutukset saa käyttää, että tuon nenän saa nousemaan maasta.

Isäntä tuossa tuumasi, että kyllä tuota Siiriä aina kuvataan. Se on hauskaa.

Aurinkoisella ilmalla Siiri hakee varjoa.

Usein varjoa haetaan jopa ruukkujen suojista. Siiri kurkistaa ruukun takaa.

 

Siellähän se neiti luuraa.

Kukkapenkit on jo saaneet jäädä rauhaan.

Taas joku risu löytynyt.

Yksi punkki jo löytyi ja en tiedä tuliko se omasta pihasta vai mistä oli kotoisin, nyt on onneksi lääke siihen.

Parasta on maata nurmikolla.