Kevät onkin edennyt viime kirjoituksesta reippaasti. Pihassa ei ole lunta enään ollenkaan. Kevät näkyy, kasvit pilkistävät pikkuhiljaa mullan alta, myös kaikki roskat ovat tulleet esiin lumen alta.

Allun turkki on pahimmassa mahdollisessa vaiheessa. Pentuturkki on kuin pumpulia ja kerää roskia turkkiinsa niin paljon, että aina kun tullaan pihalta on pakko harjata, sekä omasta pihasta, että kävelyltä. Selän päällä on kyllä jo oikeaa karkeaa karvaa. Roskat lähtevät kyllä harjaamalla. Toivon mukaan karva alkaa pian vaihtumaan, se helpottaa huomattavasti hoitamista. Allulla on kyllä kiltti luonne ja on kuitenkin rohkea, eikä aristele outojenkaan ihmisten koskettelua, vaan menee reippaasti kerjäämään rapsutteluja kaikilta. Pihassa allu viihtyy hyvin ja ei halua tulle sisään muiden kanssa, vaan jää usein pihaan yksin ihmettelemään lintuja ja muitakin kevää ihmeitä.

Allu vahtii mitä muut tekevät

Siiri nautii auringosta, myös kesällä Siiri on auringonpalvoja, luulisi, että musta koira viihtyy varjossa, muuta ei Siiri.

Baronkin nauttii auringosta, näin keväällä, mutta kesäkuumalla Baron viihtyy sisällä

Allu ja Saana ovat käpykoiria

Saana, meidän prinsessa

Ikuiset bästikset,

Jaa mitä? Minäkö sisälle, en tule!

Aurinko lämmittää mukavasti

Aurinkoisella säällä on aika haasteellista kuvata mustaa koiraa.

Allu komeasssa turkissaan

Pikku apulaiset harvavointi talkoissa

Löytyykö käpyjä

Saana sisällä

Allu meidän takkakoira, hypää itse takkajakkaralle