Onkin kulunut aikaa viimeisestä päivityksestä. Helmikuu oli emännällä niin kiireinen, ettei ehtunyt tänne laittaa mitään. Ensinnä meillä oli meidän rakkaat ystävät Etelä-Afrikasta jälleen käymässä jo kolmatta kertaa, haluavat tulla joka talvi Suomeen nauttimaan talvesta, vaikka heilläkin on talvi, mutta lumet puuttuu, jossain vuoristossa saattaa olla lunta. Heidän talvensa on usein niinkuin meidän syksy. Ovat aina ensin Lapissa Ivalossa alkulomansa ja sitten tulevat meitä tapaamaan tännä. Tänä talvena kelit olivat ihan kamalat lunta satoi joka päivä, kun olivat täällä. Emme päässeet sinne minne olisimme heitä halunneet viedä. Mutta hauskaa meillä oli joika tapuksessa. Miten he sitten liittyvät miedän koiriin, no siitä systä, että he ovat myös Peke-ihmisiä henkeen ja vereen! Heillä on 3 pekeä, tyttöjä! Theresa soittaa minulle useamman kerran viikossa, kyllä on ihanaa, että on WhatsApp, joka mahdollistaa meidän yhteydenpidon.Meistä on tullut todelliset ystävät.

Toinen asia mikä vei aikani oli kahden viikon matka Marokkoon ystäväni kanssa, kun Theresa, James  ja heidän tyttärensä Valecia lähtivät perjantaina, niin lähdimme seuraavana tiistaina matkaan. Meillä oli ihana matka, vaan tuntui tietysti pitkältä olla erossa koirista, mutta koirat olivat isännän turvallisessa hoidossa matkani aikana. Sain joka päivä viestiä kotoa. Sitten kun saavuimme niin minua kutsuivat työt jälleen, siitä asti olen ollut työssä, mutta nyt pidän taukoa jälleen, jotta ehdin myös kirjoittaa.ja kuvat koiria.

Koirat voivat hyvin poissaoloni aikana, harjausurakka minua odotti, kun tulin kotiin.

Kuvia koirista kun lumi on jo alkanut sulamaan, mutta sitä kyllä vielä riittää.

Koirat nauttivat vielä lumesta

Siiri yrittää Allua leikkimään kanssaan

King of the House

Baron

 

 

Kuvia vierailusta, matkakuvat löytyvät matkailublogin puolelta.

 

Shoppailua, muumimuseo Tampere Talossa,,kauppahalli, näsinneula, hotelli Torni, yms ruokailua meillä

Muumimuseossa Theresa ja minä

Tampere talossa

Tämä oli hauska löytö Tampereelta, Makkarantekijä, joka oli kotoisin Etelä-Afrikasta, luimme lehdestä, että sellainen löytyy ja etsimme hänet veimme vieraamme häntä tapaamaan , ostimme etelä-afrikkalaista makkaraa ja viihdyimme hänen luonaa reilun tunnin. Sitten teimme läksiäis-lounaan hänen makkaroistaan, joka ovat aivan omaa luokkaansa, todella lihaista makkaraa.

Peket ovat myös heille tärkeitä, heillä on ollut koko elämänsä aikana reilut 20 pekeä, rotu on heille todella tuttu ja rakas.